Sinä olet ollut osa minun elämääni jo useamman vuosikymmenen.
Joskus vähäisessä määrin, joskus 24/7. Vaikka sinua ei ole näkynyt
olet silti jotenkin ollut läsnä.
Alussa sinä olit uusi ja kiehtova tuttavuus, joka sai minut tuntemaan itseni
uudestisyntyneeksi ja voittamattomaksi. Kun tuttavuutemme syveni ja
uutuudenviehätys katosi, sinun oikea persoonasi ja tarkoitusperäsi paljastuivat.
Sinä pyrit hallitsemaan toimintaani sekä kadottamaan yhteyden siihen,
mikä minä oikeasti olen ja mitä oikeasti tunnen.
Lopulta voimani ehtyivät ja sait yliotteen minusta. Ei minulla ollut keinoja
vastustaa sinun tarjoamaa pimeyttä, unohdusta ja pohjatonta tyhjyyttä.
Minä muutuin tummanpuhuvaksi varjoksi - kuoreksi, jonka sisällä oli
pelkkää epätoivoa ja tuskaa.
Jostain tuli viimeisillä hetkillä joku, joka poisti pimeyden ja antoi valon palata.
Joku, joka karkoitti sinun luoman valheellisen maailman ja tästä olen
ikuisesti kiitollinen.
En tarvitse enkä kaipaa sinua enään.
Minusta on tullut taas se mikä minä olen.
