Hevonen

Yhtenä yönä hän näki helvetin. Sitä ennen hän ratsasti hevosella, joka oli tökännyt turvallaan häntä selkään. Hän ratsasti kuin olisi ollut osa hevosta, vaikkei hän koskaan ollut ratsastanut. Hevosen hoitaja sanoi, että näin tapahtuu aina. Helvetti on paska paikka. Palaneita taloja, tuhottuja unelmia. Metallisia ja märkiä loukkoja, joiden omistaja naulaa viimeisimmänkin pakotien kiinni.

Sattuma

Maailmassa ei tapahdu virheitä -

vain äärimmäisen valikoivia sattumia,

joita kaikki eivät hyväksy.

Totuuden osa

Totuutta vitutti suuresti. Se oli kävellyt paikasta toiseen, eikä ketään kiinnostaneet sen jutut. Ei me tunneta sua. Niin ne olivat sanoneet. Totuus säkenöi silmistä. Pakko teidän on tuntea minut. Ei varmasti ole. Hullu sinä olet.

Totuus tapasi kuolevan vanhuksen, joka sanoi, että sinä olet aina ollut täällä. Totuus tunsi, että Valhe oli kaukana hänen silmistään. Sinä tunnet minut siis? Tunnen. Sinun askeleitasi olen seurannut, vaikka olen myös muita reittejä kulkenut. Aina sinä olet kulkenut kanssani. Aina.